Noniin, työt alkaa lähestyä loppua, hyvähyvä. Ja poikkiskin tuli kotiin. :)
Kävin tänään kampaajalla. Oli aika mielenkiintoinen käynti. En ollut
jotain kahteen vuoteen käynyt oikeasti kampaajalla ja T:n
leikkaamisoperaatioistakin olin aikaa yli vuosi. Ja köh, oli joo latvat
hieman huonossa kunnossa! Mut kyl nutturasykeröllä pärjää aika
pitkälle.... :D :D
About 6 - 2 vuotta sitten kävin siis
pelkästään (miinus vanhojentanssikampaus) iranilaissyntyisellä naisella
"leikattavana". Silloin ei tullut hirveesti juteltua naisen kanssa,
koska kielimuurin takia oli työn takana päästä yhteisymmärrykseen edes
leikkuutyylistä. Tykkäsin silti käydä siellä... :)
Opiskelin
aikoinaan (no ei siitä nyt iiiiiihan hirveän pitkä aika oo :D )
terveydenhuollon puolelta alaa, jolla oli tietyllä tavalla paljon
yhtymäkohtia kampaajan työn kanssa. Piti tehdä käsillä ja lörpötellä
yhtä aikaa, mikä oli opiskelijalle aika haastavaa + tietysti miettiä
esim. vamman syitä ja seurauksia ja suunnitella hoito. Molemmissa
tilanne on varsin intiimi.
No anyway, kaikki
asiakaspalvelutyö/harjoitteluhan on tosi avartavaa, joten osasin
etukäteen arvata mahdolliset peruskysymykset ja tyylin, jolla niitä
tullaan esittämään. Ja sieltähän niitä kysymyksiä sitten alkoi sadella.
Mites on kesä mennyt? Ootko käyny asuntomessuilla? Ai meet
opiskelemaan, no sepä kiinnostavaa! Ja sitten peruskehut hiuksista ja
hoitovinkit + meillä ois täällä tarjolla tällaista ja tällaista
shampoota. Nojoo, muhun ei kohdistunut tällä kertaa markkinointia.
Ehkä, koska A) olin uusi asiakas B) tähdensin olevani opiskelija ja
alleviivasin statustani asuntomessuista ja ajokortista puhuttaessa.
Kampaajani oli nuorehko, ei kovin lörppö tapaus. Mutulla sanoisin, että
aidosti lörpöt esim. kampaajat ovat asiakastilanteessakin lörppöjä,
mutta ovat mahd. hienotunteisempia kuin siviilissä. Vähemmän lörpöt
sitten taas piiloutuvat enemmän tai vähemmän lukuisten kysymysten
taakse ja paljastavat vähemmän omia mielipiteitään, omaa persoonaansa.
Ja puhe on astetta muodollisempaa kuin lörpöllä. Kai se rutinoituneen
kampaajan päiväkin menee nopeammin lörpötellessä. :)
Kampaajan hommassa ja terveysalla suurin ero lienee siinä, että
kampaaja tuottaa esteettistä (ja sitä kautta sosiaalista) mielihyvää ja
terveysalla tähdätään pääasiassa fyysisen/psyykkisen/sosiaalisen tuskan
vähentämiseen ja ehkäisyyn. Sen vuoksi mun mielestä (mun
mielipide!!!!!111111) on perustellumpaa suositella asiakkaalle esim.
verenpainemittarin kuin kalliin shampoon ostoa silloin kun asiakas ei
itse osoita kiinnostusta kyseisiä tuotteita kohtaan. Siis jos ei nyt
ajatella sitä perustelua, että luomalla asikaan päähän (sisäpuolelle!!)
tarve ostaa 20€ shampoo kampaaja saa välillisesti tuottoa, vaan
ajatellaan asiaa asiakkaan kannalta.
Mutta en mä tiedä...
olemme eettisten kysymysten äärellä. Mun mielestä on jokaisen oma
valinta, haluaako näyttää esteettisesti miellyttävältä. Oksettaa kaikki
tuulipukukansan haukkujat tyyliin Lenita A. Minkä takia se oma
arvomaailma, jossa esteettiset asiat ovat pinnalla, olisi parempi, kuin
arvomaailma, jossa on ok kulkea kaupungin keskustassa tuulipuvussa?
Mutta onko se terveyttä edistävien arvojen markkinoiminenkaan (siis
tyyliin syö omena päivässä) niin puhtoista? Sielläkin takana jyllää
kansantaloudellisten säästöjen kiilto kansanterveyslaitoksen
tutkijoiden silmissä, ei aito välittäminen ihmisestä. Vai onko sitä,
aitoa välittämistä ihmisestä? Auttaminenhan kumpuaa siitä, että peilaa
omia kokemuksiaan toisen kokemuksiin ja yrittää vähentää toisen tuskaa
-> vähentää sitä, minkä itse subjektiivisesti käsittää tuskaksi. Ei
siis suoranaisesti vähennetä toisen tuskaa, vaan omaa kokemusta
tuskasta. Onko joku vielä kärryillä? :D :D Pointti oli, että
miksi jonkun, joka haluaa vaikka elää lyhyen, mutta muuten antoisan
elämän vaikka sex/drugs/rock'n'roll -linjoilla, arvomaailma, olisi
huonompi kuin ihmisen, jonka tähtäimessä on mahd. terveellinen
elämäntapa ja teräsmummous? Miksi valistaa ruoasta/liikunnasta/yöunista
jne, jos vastaanottajaa ei kiinnosta syyt tai seuraukset? Miksi
turvavyöpakko on laissa, mutta tuulipuvun käytöstä ei ole mainittu
yhdessäkään pykälässä?
Joka tapauksessa, en itse pystyisi
työskentelemään kauneusalalla, koska mun arvomaailma on sellainen,
etten oikeasti jaksaisi "paasata" ihmisille päivästä toiseen mun
mielestä niin vähäpätöisestä asiasta kuin hiusten hoito, koska hiukset
ei yleensä hirveästi vaikuta kenenkään elämänlaatuun.Vaikka toisaalta,
onhan kampaaja myös tietyllä tavalla sellainen keittiöpsykologi ja
monille on tärkeää päästä vain juttelemaan jollekin. Ihmisestä aidosti
kiinnostuneita asiakaspalvijoita kuitenkin tarvitaan aina, vähemmän ja
enemmän lörppöjä. Arvot pitää jokaisen päättää ihan itse. Tärkeintä on
pysähtyä aika ajoin miettimään: Miksi Minä Teen Juuri Tätä Työtä?
torstai, 10. elokuu 2006
Kommentit