Noniin, työt alkaa lähestyä loppua, hyvähyvä. Ja poikkiskin tuli kotiin. :)

Kävin tänään kampaajalla. Oli aika mielenkiintoinen käynti. En ollut jotain kahteen vuoteen käynyt oikeasti kampaajalla ja T:n leikkaamisoperaatioistakin olin aikaa yli vuosi. Ja köh, oli joo latvat hieman huonossa kunnossa!  Mut kyl nutturasykeröllä pärjää aika pitkälle.... :D :D

About 6 - 2 vuotta sitten kävin siis pelkästään (miinus vanhojentanssikampaus) iranilaissyntyisellä naisella "leikattavana". Silloin ei tullut hirveesti juteltua naisen kanssa, koska kielimuurin takia oli työn takana päästä yhteisymmärrykseen edes leikkuutyylistä. Tykkäsin silti käydä siellä... :)

Opiskelin aikoinaan (no ei siitä nyt iiiiiihan hirveän pitkä aika oo :D ) terveydenhuollon puolelta alaa, jolla oli tietyllä tavalla paljon yhtymäkohtia kampaajan työn kanssa. Piti tehdä käsillä ja lörpötellä yhtä aikaa, mikä oli opiskelijalle aika haastavaa + tietysti miettiä esim. vamman syitä ja seurauksia ja suunnitella hoito.  Molemmissa tilanne on varsin intiimi.

No anyway, kaikki asiakaspalvelutyö/harjoitteluhan  on tosi avartavaa, joten osasin etukäteen arvata mahdolliset peruskysymykset ja tyylin, jolla niitä tullaan esittämään. Ja sieltähän niitä kysymyksiä sitten alkoi sadella. Mites on kesä mennyt? Ootko käyny asuntomessuilla? Ai meet opiskelemaan, no sepä kiinnostavaa! Ja sitten peruskehut hiuksista ja hoitovinkit + meillä ois täällä tarjolla tällaista ja tällaista shampoota. Nojoo, muhun ei kohdistunut tällä kertaa markkinointia. Ehkä, koska A) olin uusi asiakas B) tähdensin olevani opiskelija ja alleviivasin statustani asuntomessuista ja ajokortista puhuttaessa.

Kampaajani oli nuorehko, ei kovin lörppö tapaus. Mutulla sanoisin, että aidosti lörpöt esim. kampaajat ovat asiakastilanteessakin lörppöjä, mutta ovat mahd. hienotunteisempia kuin siviilissä. Vähemmän lörpöt sitten taas piiloutuvat enemmän tai vähemmän lukuisten kysymysten taakse ja paljastavat vähemmän omia mielipiteitään, omaa persoonaansa. Ja puhe on astetta muodollisempaa kuin lörpöllä. Kai se rutinoituneen kampaajan päiväkin menee nopeammin lörpötellessä. :)

Kampaajan hommassa ja terveysalla suurin ero lienee siinä, että kampaaja tuottaa esteettistä (ja sitä kautta sosiaalista) mielihyvää ja terveysalla tähdätään pääasiassa fyysisen/psyykkisen/sosiaalisen tuskan vähentämiseen ja ehkäisyyn. Sen vuoksi mun mielestä (mun mielipide!!!!!111111) on perustellumpaa suositella asiakkaalle esim. verenpainemittarin kuin kalliin shampoon ostoa silloin kun asiakas ei itse osoita kiinnostusta kyseisiä tuotteita kohtaan. Siis jos ei nyt ajatella sitä perustelua, että luomalla asikaan päähän (sisäpuolelle!!) tarve ostaa 20€ shampoo kampaaja saa välillisesti tuottoa, vaan ajatellaan asiaa asiakkaan kannalta.

Mutta en mä tiedä... olemme eettisten kysymysten äärellä. Mun mielestä on jokaisen oma valinta, haluaako näyttää esteettisesti miellyttävältä. Oksettaa kaikki tuulipukukansan haukkujat tyyliin Lenita A. Minkä takia se oma arvomaailma, jossa esteettiset asiat ovat pinnalla, olisi parempi, kuin arvomaailma, jossa on ok kulkea kaupungin keskustassa tuulipuvussa?

Mutta onko se terveyttä edistävien arvojen markkinoiminenkaan (siis tyyliin syö omena päivässä) niin puhtoista? Sielläkin takana jyllää kansantaloudellisten säästöjen kiilto kansanterveyslaitoksen tutkijoiden silmissä, ei aito välittäminen ihmisestä. Vai onko sitä, aitoa välittämistä ihmisestä? Auttaminenhan kumpuaa siitä, että peilaa omia kokemuksiaan toisen kokemuksiin ja yrittää vähentää toisen tuskaa -> vähentää sitä, minkä itse subjektiivisesti käsittää tuskaksi. Ei siis suoranaisesti vähennetä toisen tuskaa, vaan omaa kokemusta tuskasta. Onko joku  vielä kärryillä? :D :D Pointti oli, että miksi jonkun, joka haluaa vaikka elää lyhyen, mutta muuten antoisan elämän vaikka sex/drugs/rock'n'roll -linjoilla, arvomaailma, olisi huonompi kuin ihmisen, jonka tähtäimessä on mahd. terveellinen elämäntapa ja teräsmummous? Miksi valistaa ruoasta/liikunnasta/yöunista jne, jos vastaanottajaa ei kiinnosta syyt tai seuraukset? Miksi turvavyöpakko on laissa, mutta tuulipuvun käytöstä ei ole mainittu yhdessäkään pykälässä?

Joka tapauksessa, en itse pystyisi työskentelemään kauneusalalla, koska mun arvomaailma on sellainen, etten oikeasti jaksaisi "paasata" ihmisille päivästä toiseen mun mielestä niin vähäpätöisestä asiasta kuin hiusten hoito, koska hiukset ei yleensä hirveästi vaikuta kenenkään elämänlaatuun.Vaikka toisaalta, onhan kampaaja myös tietyllä tavalla sellainen keittiöpsykologi ja monille on tärkeää päästä vain juttelemaan jollekin. Ihmisestä aidosti kiinnostuneita asiakaspalvijoita kuitenkin tarvitaan aina, vähemmän ja enemmän lörppöjä. Arvot pitää jokaisen päättää ihan itse. Tärkeintä on pysähtyä aika ajoin miettimään: Miksi Minä Teen Juuri Tätä Työtä?