Ois ihanaa olla sellanen "kaikkien kaveri" -luonne. Mut en mä ole.

Periaatteessa pidän itseäni aika sellaisena ns. erilaisten ihmisten kanssa toimeentulevana. Mutta en mä tiedä... VOI olla, että mun erilaisuuden hyväksyminen (siis erilaisten luonteenpiirteiden suhteen) on kuitenkin aika rajoittunutta. Se riippuu vähän, mihin ja kehen vertaa....

Ja mitäs sitten, jos jonkun ihmisen joku luonteenpiirre ottaa toistuvasti päähän..?  Periaatteessa mulla ei ole ongelmaa antaa palautetta. Mutta en mä tiedä, onko toisen luonteenpiirteiden yksityiskohtiin käyminen aina se fiksuin vaihtoehto. Ja oikeestaan itekin oon saanut palautetta liiasta suoruudesta...

Mitä etäisempi ja mitä harvemmin olen kys. henkilön kanssa tekemisissä, sitä epätodennäköisempää on, että jaksan palautetta lähteä antamaan. Myös suhteeni kys. henkilöön (ts. satunnainen työkaveri vai hyvä ystävä), ja se, miten uskon kys. henkilön ottavan palautetta vastaan, vaikuttaa. Ja se, miten tarkoituksenmukaisella tavalla kuvittelen osaavani antaa kys. henkilölle palautetta.

Niin usein on vaan helpompi antaa olla, kuin nostaa kissa pöydälle, mikä taas toisaalta johtaa liian usein siihen, että puin kyseisen henkilön ärsyttävää piirrettä jonkun muun ihmisen kanssa. Mikä sekin on (monessakin mielessä) erittäin perseestä. Jos taas en pui kenellekään, ryven ärsytyksessäni maailman ääriin, ja olen huonoa seuraa kanssaihmisille. Elämä on joskus vaikeaa. Heh.